perjantai 5. joulukuuta 2014

Mitä pidemmälle päivät käy, mä toivon et ikuista tää onni on ♥

Maisan lähdettyä maaliskuussa Syreltä olin kaksi kuukautta ilman hoitohevosta ja olin päättänyt, että en ota Syreltä hetkeen ketään. Kaikki kumminkin muuttui. Toukokuun 15 päivä näin ensimmäisen kerran Runon, hepan, joka oli juuri tullut tallille, hepan jolla ei ollut yhtäkään hoitajaa vielä. Vaikka olin vannonut itselleni, etten halua ketään hoitsua Maisan jälkeen, sen ratsastustunnin jälkeen minkä menin Runolla, muutti mun mieltä. Ei kauaa mennytkään, kun musta tulikin Runon ensimmäinen hoitaja. Siinä tammassa oli jotain joka sai mut kiinnostumaan.


Siitä on nyt tasan puoli vuotta, kun aloin hoitamaan Runoa. Puoli vuotta on lyhyt aika, mutta siinä ajassa ollaan hyvin päästy eteenpäin. Jokaiselta ratsastuskerralta tullaan viisaampina pois ja joka kerta opitaan jotain uutta ja päästään eteenpäin. Aikaisemmin mulle oli ongelmana Runon laukka, varsinkin toiseen suuntaan. Nykyään sitä ongelmaa ei juurikaan ole.

 

Ja mikä tärkeitä, oon saanut Runosta uuden ystävän. Ystävän, josta en halua luopua pitkään aikaan. Ystävän, johon voin luottaa. Ystävän, jonka seurassa voin viettää aikaaYstävän, joka saa mut onnelliseksi. Meillä on vielä paljon treenattavaa ja parannettavaa. Alku näyttää lupaavalle ja  toivottavasti tulevaisuuskin yhtä lupaavalta.

Love of my life, my soulmate
You're my best friend ♥


Tästä postauksesta ei tullut yhtään sellainen, kuin halusin. Tätä kirjoittaessa olen kirjastossa (kirjoitettu keskiviikkona), kyllä vain olen taas ilman konetta, jonka vuoksi blogi ollut hiljaisena, vaikka postattavaa olisi. Täällä ei oiekin pysty samalla tavalla kirjoittamaan, kuin kotona.

4 kommenttia:

  1. Ompas aika mennyt yllättävän nopeasti :D Ootte kyllä mahtava pari Runon kanssa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, vastahan ponski tuli syree :3 ja kiitos ❤

      Poista