sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Turhautumista

Mä en yleensä mun epäonnistuneista tunneista juurikaan blogissa kerro mitään. Mun viime tunti ei mennyt hyvin. Ei sitten yhtään. En oo moneen vuoteen ollut niin turhautunut, että alan itkemään kesken tunnin, kun ei vain suju mikään. Hevosen kunnioitus muhun on ihan nollissa ja mun luottamus siihen hevoseen nollissa. 

Satulahuoneeseen mentäessa mulla tuli jotenkin tosi vahva fiilis, että menisin tunnin Katella, en edes tiedä mistä se fiilis mulle tuli. No Katellahan mä sitten tunnin meninkin. Ennen tuntia käytiin kumminkin ottamassa Katen sekä Runon kanssa vähän kuvia, sitten hevonen vain kuntoon ja tunnille. Tultiin heti kävelemään keskiympyrälle ja aloitettiin melko pian työskentelemään hevosten kanssa. Mulla ei kyllä ole mitään muistikuvaa, miten me aloitettiin tunti. Alkuravit meni hyvin ja laukat suht hyvin, Kate ei oikein laukoissa mennyt eteenpäin, laukkasi melkein vain paikallaan. 

Verkan jälkeen alettiin tulla katrillia ja siitä oikeastaan meidän pakka alkoi vähitellen leviämään. Olin aluksi Vinskin parina. Ja Vinskihän ei tosiaan halunnut Katen lähelle tulla, tamma näytti vain nyrpistynyttä ilmettään sille ja Vinski vielä pelkää Katea, kun se on josksu saanut siltä vähän turpiin. Katrillissa Kate alkoi sitten vähän pelleilemään. Aina samassa kulmassa possuili ja välillä lähti vähän viemään. Vaihdettiin Vinski sitten Runoon, muttei Runokaan Katen lähelle oikein halunnut tulla. 


Kun oltiin menty tarpeeksi katrillia, tultiin taas keskiympyrälle ja ruvettiin laukkaamaan niitä eteenpäin, jotta ne saisi purettua ylimääräisiä energioita. Kate laukkasi taas mummovauhtia ja opettajakin sanoi, että eteenpäin vaan ja sen jälkeen Kate sitten lähtikin aivan täysiä eteenpäin. Mun sydän hakkas ihan hulluna ja opettaja vaan nauroi, ettei ihan noin kovaa olisi tarvinnut lähteä. Sen jälkeen mulla oli niin epämuvaka olo siellä Katen selässä, se ei oo ikinä lähteny tollalailla. 

Jatkettiin laukkoja ja jälleen Kate meni mummovauhtia. Silloin kun pitäisi mennä eteenpäin, niin kummasti silloin pitää mummoilla, mutta kun pitäisi mennä rauhallisesti kaahotellaan.  Loppuraveissa Kate lähti toisenkin täyttä laukkaa maneesin toiselta puolelta katsomoon päin. Eikä se mitään säikähtänyt. Ja taas sydän vaan hakkasi ihan hulluna. Tunti loppuikin melko pian sen jälkeen ja hoidin Katen vielä tunnin jälkeen pois.

Oon kyllä niin poniratsastaja henkeen ja vereen, en viihdy melkein kenenkään hevosen selässä, ainakaan samalla tavalla, kuin ponien. Pienet hevoset kyllä menee, mutta sitten kun säkää alkaa olla yli 160cm alan olemaan epävarma niiden hevosten kanssa. Katen kanssa meillä ei vain yhteistyö suju.  Se on kyllä niin Tamma isolla Teellä. Epäonnistumiset kuuluu tähän harrastukseen, aina ei voi onnistua. Ainakin pysyin selässä, jos jotain positiivista pitää tunnilta sanoa, seuraavalla kerralla ehkä meneekin sitten paremmin.

8 kommenttia:

  1. Jossain mielin olen onnellinen etten käy tunneilla :D Saan aina itse päättää, kauanko ratsastan ja jos tunti menee oikein huonosti, voin vain päättää, että nyt lopetan, tunneilla se ei niin vain onnistukaan.. Toisaalta usein käy niin, että mitä typerämpi hevonen on, sitä kauemman sitä työstän. Tiedän kuitenkin, miltä tuollainen turhauttava tunne tuntuu, eikä se ole todellakaan kiva tunne! Toivottavasti ensi tunnilla menee paremmin!

    VastaaPoista
  2. Itse ratsastin ennen 136 säkäsellä ponilla,mutta se jouduttiin lopettamaan niin nykyään joudun menemään yli 180 säkäsellä hevosella :D
    Oli kyllä aika järkytys ekalla kerralla harjata ja varustaa hevonen. :D

    VastaaPoista
  3. No hohhoh....aika hataralla tasolla on sitten ratsastustaidot jos heti menee luotto kun hevonen lähtee vähän lujempaa. Ilmeisesti antoi kuitenkin helposti kiinni, ettei lähtenyt maneesia ympäri kaahottaa. Sellaisen ehkä olisin ymmärtänyt, mutta pikku spurtit tulisi kyllä sietää. Ei se ainakaan helpota, että alkaa selässä pelkäämää. Hevosen säkäkorkeuden ei tulisi vaikuttaa sen ratsastettavuuteen, se ongelma on ihan päänsisäistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanko tosi? Hyvä anona huudella kun et koko asiasta kaikkea tiedä, enkä ole ikinä luottanut koko hevoseen, se ei siis mennyt tämän yhden tunnin aikana :):):)

      Poista
  4. Tiedän tunteen, joskus normi ratsastuskerta ihan omalla hevosella voi mennä niin pieleen että itkettää... Onneks on pari vuotta viimeisestä kerrasta ku ratsastus meni pieleen, mutta silloin muistan hevosen kieltäytyvän nostamasta oikeaa laukkaa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks joo näitä tälläisiä turhautumista ei tuu hirvein usein!

      Poista