perjantai 29. heinäkuuta 2016

"Mut hymyiltiin ja hyvästeltiin"

"Me hymyiltiin ja tiedettiin,
kuinka mielettömästi kaipuu kasvaa nopeesti. 
Mut hymyiltiin ja hyvästeltiin,
sillä täytyy uskaltaa elää vaikka rakastaa"

Tätä postausta oon pitkittänyt jo sellaiset puolivuotta. Ajatelin, etten tästä mitään postausta tee. Viime kysymyspostauksessa tuli kysymys, että onko Krossi tulossa takaisin vielä pikkusten tallille. Krossi lähti viime marraskuun alussa ravivalmennukseen. Alunperin Krossin oli tarkoitus tulla takaisin, mutta asiat muuttuivat ja Krossi jäikin sille tielle. Se teki paluun ravuriksi. Krossin kannalta tämä ratkaisu oli paras. Nyt se pääsee tekemään sitä mistä se hevonen oikeasti tykkää. Krossi onkin ollut pidemmän aikaa myynnissä ja nyt tällä viikolla se on vihdoin saanut uuden kodin. Kodin, missä se toivon mukaan saa olla loppuelämänsä. 

Ehdin hoidella Krossia noin viisi kuukautta. Lyhyin aika mitä ketään hevosta olen hoitanut, mutta silti siinä ajassa ehdin jo kiintyä siihen kaveriin. Sen kanssa tuli puuhailtua joka viikko useampaan kertaa. Sillä hevosella oli kyllä luonne kohdillaan. 

Muistan sen päivän, kun Krossi haettiin pikkusten tallille ja sain siitä kuvan millainen hevonen sinne oli tullut. Eka ajatus Krossista oli, että onpas Kimin näköinen. Yksi mun kaveri jopa luuli Krossia Kimiksi. 


Muistan sen päivän, kun pikkusten omistaja laittoi veistiä ja kysyi haluanko liikuttaa Krossi tämän olessaan matkoilla. Olin siitä niin innnoissani ja ihmettelin miksi juuri minä, kun tallilla oli muitakin, jotka olisi aivan varmasti voinut sitä liikutella. Siitä se oikeastaan lähti. Aloin liikuttamaan Krossia oikeastaan aina tallilla olessani, ellei omistaja sitä itse liikuttanut tai Krossilla ei ollut hiitti päivää. Eikä sen liikutukset siihen yhdeen viikoon jäänyt, vaikka näin olin ajatellut. Krossin myötä pääsin ensimmäistä kertaa vermoonkin ja kuvailemaan ravureitakin ensimmäistä kertaa. 

Muistan kuinka mulla meni välillä ratsastaessa Krossiin vähän hermot, välillä se vain stoppaili eikä suostunut liikkumaan mihinkään, välillä säikkyi jotain ja teki jotain ihme pommppuja. Muistan kuinka se oli välillä niin ihana ratsastaessa, teki kaiken just niinkuin pyysin, tepasteli tyytyväisenä metikössä ja nautti elämästään. Terapiaheppa parhaimmillaan. 

Muistan sen viimeisen päivän, minkä vietin Krossin kanssa pikkusten tallilla. Muistan kuinka menin vain hengailemaan sen kanssa sen tarhalle. Syötin sille leipiä ja rapsuttelin. Oltiin vain. Krossin viimeisen viikon aikana kävinkin joka päivä sitä katsomassa ja hoitamassa, ennen sen lähtöä.




Maaliskuussa näin Krossin pitkästä aikaa ja se reissu oli kyllä ihan huippu. Lähdettin Tampereelle katsomaan Krossin raveja parin muun tallilaisen kanssa. Oli niin ihana nähä se pitkän tauon jälkeen, nähä kuinka tyytyväisesti se juoksi niissä raveissa ja juoksi vielä pirun hyvin siellä! Nyt ei voi olla muutakuin iloinen Krossin puolesta, se pääsi hyvään kotiin ja se on pääasia. Krossille hyvää jatkoa tulevaisuudelle ♥ 

Tää video tehty joskus lähinnä Krossin kuvista, tänkin teosta joku 3kk mennyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti