maanantai 31. lokakuuta 2016

Kymmenenvuotta

Tänä syksynä mulla on tullut Syressä kymmenenvuotta täyteen. Siihen aikaan on mahtunut niin paljon asioita. Muistan edelleen mun ensimmäisen päivän Syressä. Ekan ratsastuksen menin Purdy- nimisellä shettiksellä, mentiin maastoon ja Melli oli johtoponina, poni oli niin reipas, että joutui odotella meitä muita. Kaverille sitten sanoin, että halaun mennä sillä ponilla, koska se oli niin reipas. Ne jotka Mellin ehti tuntea, niin tietävät varsin hyvin, että siinä oli kyllä välillä niin itseppäinen pikkuponi, kuin vaan voi olla. Oli se kyllä ihana poni ♥

 Syren kautta oon myös tutustunut ihan mahtaviin ihmisiin ja sen myötä saanu elämään muutamat tärkeimmät ystävät. Harmillisesti joidenkin vanhojen syreläisten kanssa ei ole tullut pidettyä oikein yhteyttä, heidän lähdettyä sieltä pois.

Ronja & Lissu ja minä & Keijo, Ronjaan tutustuin 2008 ja se olikin sieltä mun ensimmäinen paras kaveri ♥

Oon tutustunut ihan mahtaviin hevosiin ja samalla myös joutunut sanomaan hyävstejä tärkeille hevosille. Sain siellä mun ihan ensimmäisen hoitoponin Hecen. Maailman ihanin ensiponi hoitsuksi, josta jouduin kumminkin luopumaan 2011. Hecen jälkeen Maisa tuli mun elämään, maailman tärkein pikkuponi, josta myöskin jouduin luopumaan 2014. Molempien ponien hyvästelyt ei ollut todellakaan helppoja. Edelleen molempia kamala ikävä, varsinkin Maisaa. Toinen mun elämäni hevosista.

Ynkky, Purdy (ja minä), Melli & Dexu
 
 Purdy oli mun ihan ensimmäinen suosikki Syreltä ♥
Nemo ja sen sairaan magee harja!
 Sani
 Ynkky

 Näiden kahden ponin lisäksi mun elämässä on ollut jo 2008 asti Dotti. Vaikka mä aluksipelkäsin sitä, koska se oli joskus aikoinaan aika villi ja hurja pikkukaveri. Dotti kumminkin rauhoittui siitä ja se olikin mun kisaponina Maisan jälkeen. Mun viimeiset kisat oon mennyt Dotin kanssa. Sinä päivänä musta tuli täysi-ikäinen ja ne kyllä jäi mun ja Dotin viimeisiksi kisoiksi. Vaikka Dotti asuu edelleen Syressä, en sen kanssa enää oikein tekemissä ole, kun se ei enää mun tunneilla käy. Niin ikävä niitä aikoja, kun Dotti oli mun yksi vakkariponeista, ihan paras sekin ♥

Vika ratsastus Hecellä
 Melli

 Eka ratsastus Maisalla

 Dotti
 Tahvo
 Dexu
Nemo

Eka ratsastus Keijolla

2014 Runo muutti Syreen. Se poni pääsi heti ensitapaamisesta mun sydämmeen. Se poni vaan kolahti ja pahasti. Maisan lähdettyä Syrestä mä en siellä halunnut viettää samalla tavalla enää aikaa. Maisan lähdettyä mulla ei vain ollut jotenkin mitään syytä jäädä sinne tai edes olla siellä. Olin päättänyt, etten Maisan jälkeen ketään ala hoitamaan. En vain halunnut kiintyä enää kehenkään poniin, en vain halunnut hyvästellä enää ketään. Runo sekotti mun ajatukset. Pari viikkoa ponin muutosta Syreen se olikin jo mun hoitsuna. Enkä kertaakaan ole sitä päätöstä katunut.

 Livia
 Lissu
 Helmi
Stoja

Runon ansiosta mulla on taas jokin syy mennä sinne. Mulla on koko ajan sellanen olo, että haluun takasin sen luokse. En haluu Syrestä ees lähteä, mä viihdyn siellä niin hyvin ja kiitos kuuluu Runolle. Oon saanu siitä mun parhaan ystävän. Oon hoitanut sitä melkein kaks ja puol vuotta, siinä ajassa on ehtinyt tapahtua niin paljon sen ponin kanssa. Runo on kyllä niin mun unelmien hevonen. Siinä kaikki on vaan kohdallaan. Maisan lisäksi Runo onkin mun elämäni hevonen ♥

Syressä on tullu ratsastettua monilla erilaisilla hevosilla, on tullut itkettyä koska ratsastukset ei ole sujunut ollenkaan, on tullut tiputtua, on tullu naurettua, on treenattu hikihatussa, on kilpailtu ja pidetty vain hauskaa. Syre on vaan sellanen paikka, missä pystyy unohtaa kaiken stressin. Siellä on oikeesti niin hyvä ilmapiirikin, siellä on talli täynnä ihania hevosia sekä ihan mahtavia tallilaisia. Syre on vaan sellainen paikka, mistä mä en halua luopua. Mä viihdyn siellä ja haluisin niin käydä siellä useammin, kuin kerran viikossa. Mikään talli, ei kyllä tuu Syren ohi menemään. Se on aina se ykköstalli, se on mun toinen koti ♥

 Vinski
 Eka ratsastus Runolla ♥
Manda

4 kommenttia:

  1. Paljon on näköjään ehtinyt tapahtua, eikä tässä postauksessa ollut varmaan kuin murto-osa kaikesta kivasta ja ei niin kivasta tallilla tapahtuneesta. Tiedän tunteen rakkaan ponin hyvästelemisestä, meillä koko ikänsä (32 vuotta) elänyt poni jouduttiin lopettamaan pari vuotta sitten ja ikävä on joka päivä... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojuu ei tosiaan ole kaikkea. Toi on kyllä pitkä aika, siinä ajassa ehtii kyllä kiintyä ja voin kyllä kuvitalla sen ikävän määrän :(

      Poista
  2. Wau, kymmenessä vuodessa ehtii kyllä varmasti ehtiä yhtä sun toista, niin hyvää kuin huonoakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin ehtii, mitää en kyllä vaihtaisi pois 🙈

      Poista