sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Onneksi on ihanat tallit ♥

Mä nykyään harvemmin postailen peräkkäisinä päivinä, mutta nyt on vaan taas sellainen fiilis, että tästä haluan vain kirjoittaa tänne ja julkaista myös samana iltana. Huomenna mulla olisi ollut tosiaan koulua, mutta Leo on satuttanut jalkansa, enkä sitä yksin halua kotiin jättää, joten jään vähän vahtimaan sitä, ettei se ala riehumaan täällä Demin kanssa, joten se ei haittaa tulla vielä yhdeksän jälkeen koneelle kirjoittelemaan postausta teille. 

Postauksen kuvat on jo otettu muutava viikko sitten. Viime aikoina mun päivät oikeastaan kulunut koulussa ja tallilla. Ja lähinnä pikkusilla. Muuta mä en oikeastaan enää teekkään, kun käyn koulussa ja sitten pikkusilla. Eikä se mua haittaa oikeastaan yhtään. Tällä viikolla mulla olikin koulua vain maanantaina ja tiistaina, joten aika rento viikko. Tallila mä oonkin ollut tiistaista sunnuntaihin. Ja kaikki muut päivät pikkusilla, paitsi torstaina. 


Eilen pikkusten omistaja haki mut kotoa tallille, kun lähdettiin pitämään yhtä keikkaa Mixun, Apsun sekä yhden tallitytön kanssa. Ilma oli suorastaan hirveä, mutta kyllä me selvittiin siitä. Tallilla mun ei tarvinnutkaan tehdä enää mitään erikoista ja sain vielä kotiinkin kyydin. aikasta luksusta suoraan sanottuna. Kotona olin pari tuntia ja sitten tuli vaan sellainen fiilis, että mä haluan takaisin tallille, vaikka olin juuri sieltä tullut.

Tänään aamulla mä oikeesti odotin sitä, että kello tulisi 12 ja pääsisin lähtemään tallille. Ja tallilta lähdinkin 19 aikaan ja olisin voinut olla vielä pidempäänkin. Ponien omistaja heitti mut taas kotiinkin. Se aika meni tallilla niin nopeasti ja siellä oli kivaa. Oltiin Midin kanssa keikalla, ajeltiin vähän Mixulla ja hengailtiin vaan ja rupateltiin vähän tulevista menoista muiden tallilaisten kanssa. 


Tämän päiväsen jälkeen vaan tuli niin hyvä fiilis, vaikkei mitään erikoista tehty tallilla. Tämän päivän jälkeen mä taas muistan miks mä tätä hommaa teen. Miks mä pikkusilla niin paljon aikaa vietän. Välillä toi kolmikko tuntuu kuin omilta poneilta, kun niiden kanssa tulee vietettyä niin paljon aikaa. Koska oon niin paljon aikaa tallilla, niin kavereitahan mä en vapaa-ajalla niin usein nää, ellen mä sitten niitä mukaan ota pikkusille. Mutta senkin asian kanssa oon oppinut elämään, ettei niitä kavereita tule niin usein nähtyä. Toki sekin vaikuttaa, että ne asuu eri paikkakunnalla. 

Pyrin pitämään kerran viikossa kokonaan tallittoman päivän, tosin monesti silloinkin tulee vain fiilis, että olisinpa tallilla. Huomenna mulla on tallilta vapaata, mutta onneksi menen kaverin kanssa leffaan, niin ehkä pärjään yhden päivän ilman poneja. Mutta sitten loppu viikko olenkin taas joka päivä tallilla. Eikä se haittaa yhtään. 


Mä en tosiaan osaa enää elää ilman hevosia. En osais enää kuvitella, että kävisin vain kerran viikossa tallille. Mulle sopii hyvin tämä 5-6 kertaa viikossa talleilut. Ainoa asia mikä on välillä ärsyttävää ja raskasta, on bussimatkat pikksuille. Sinne mun tosiaan pitää mennä kahdella bussilla, niin se bussin vaihto on välillä hyvin ärsyttävää, jos toista bussia pitää odottaa pitkään, varsinkin tallilta kotiin matkat ovat yleensä todella raivostuttavia. Onneksi ponit omistavat ihanan omistajan, jolta saan välillä kyydin kotiin!

Pikkusilla on kiva talliporukka, parhaimmat pikkuponit ja mulla kivoja tuntilaisia, joten sinne on kiva mennä. Yksinkin siellä on kiva viettää omaa aikaa. Syreen on myös aina ihana mennä. Siellä voisin useamminkin käyda, jos vain olisi mahdollista. Nämä ponit on kyllä se suurin syy, miksi mä talleilla jaksan käydä. Erityisesti Midi ja Runo, tärkeimmät hevoset kyllä tällä hetkellä jotka mun elämässä on. Ne saa päivän, kuin päivän paremmaksi ♥ En vaan kyllä Syrestä tai pikkusista pysty luopumaan, siinä kyllä kaksi parasta tallia mitä teidän, onni oli löytää noin hyvät tallit ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti