maanantai 14. elokuuta 2017

8 Kuukauden jälkeen takaisin Runon selkään!

Postauksien kirjoittelu on taas hieman jäänyt tallikiireiden takia. Pikkuisilla on tullut vietetty paljon aikaa. Torstaina kävin tekemässä aamutallin ja ratsastin Santunkin siinä aamusta. Tallin jälkeen lähdin kotiin ja seuraavaksi olikin vuorossa Syressä tunti. Mulla alkoi olemaan sellainen tunne, että sinä päivänä mä voisin mennä Runolla. Mutta toisaalta jotenkin ajattelin, ettei sitä mulle laiteta. Meillä on whatsappissa Syreläisten kanssa ryhmä, johon mm laitetaan tuntilistoista kuvia. Ja mä melkein aloin itkemään, kun näin siitä listasta kuvan.

Kahdeksan kuukauden tauon jälkeen mä sain Runon tunnille. Sitä fiilistä ei voi edes sanoin kuvailla, mikä mulle siitä tuli. Edellinen ratsastus Runolla oli silloin joulukuussa, jolloin jouduin jättämään tunnin kesken, kun sieltä olin tippunut kaksi kertaa. Sen jälkeen Runo on ollut lähdestulkoon koko kahdeksan kuukautta saikulla. Välillä ollut hetken tunneilla, mutta itse en silloin ponin selkään päässyt. Rehellisesti sanotta, välillä mä vain mietin, että miksi. Ajattelinkin välillä, että olen vain liian huono ratsastaja, ettei sitä sen takia mulle laiteta.

Välillä mä myös pelkäsin, että se joulukuun ratsastus jäisi viimeiseksi ratsastukseksi Runolla. Koko kausikin meni aika pilalle, kun murehdin Runoa ja ratsastuksista ei vain tullut mitään. Lähes joka tunnilta ei vaan jäänyt sellaista hyvää fiilistä. 


Torstaina lähdinkin tallille super hyvillä fiilksillä. Niin pieni asia, mutta sitä oli odotettu koko vuosi, että saisin mennä Runolla. Oli niin ihana ottaa Runon varusteet mukaan ja lähteä hakemaan ponia tarhasta, hoitaa se, laittaa varusteet päälle, taluttaa se kentälle ja nousta tuttuun satulaan. Parasta ikinä. Oikeasti. Tuntikin meni aikasta mukavasti ja Runo oli vaan niin ihana ratsastaa. Ei nyt ollut ihan meidän paras tunti, Runo vähän mennyt ruosteeseen saikkuilessaan ja itse en oikein alkutunnista uskaltanut vaatia ponilta mitään. Mutta Runon ravi. Lissun ja Santun ison ravin jälkeen Runon ravi oli vaan niin ihanan tasaista ja ihana istua. Olisin voinut mennä koko tunnin harjotusravissa. 

Tehtiin tunnilla ihan perus asioita ja laukat otettiin ympyröillä. Laukat Runo nosti sairaan nätisti! Olin vaan niin fiiliksissä koko tunnin. Tästä onkin hyvä jatkaa taas ponin kanssa. Super hyvillä fiiliksillä tulin ponin selästä pois, oikeastaan en sieltä edes olisi halunnut tulla pois. Talutin ponin talliin, hoidin sen ja vein takaisin ulos.

Torstain hyvä fiilis jatkuikin muutaman päivän. Perjantiana hyvillä fiiliksillä pikkuisille tekemään iltatallia ja auttamaan Santun kanssa. Lauantaina olin laaksolla pitkästä aikaa kuvaamassa estekisoja. Kuvat ei vain jotenkin tahtonut onnistua. Ei tosiaan ole hirveästi tullu käytyä kuvaamassa kisoja. Kilpailuiden jälkeen suuntasin pikkuisille, jossa odotti tallin siivous ja muutamat tunnit.


Ehdin ennen tunteja siivota pari karsinaa, jonka jälkeen pidin kaksi tuntia. Tuntien jälkeen siivosin pikaisesti tallin, koska lauantaille oli luvattu kamalaa myrskyä ja ukkosta, eikä ponit tosiaan silloin saa olla ulkona. Lähdin ripeästi hakemaan ensin Santtua ja Midiä talliin. Midillä oli kamala kiire ja ravaili siinä veiressä ja Santtukin siinä korvatluimussa kipitti talliin. Sitten vielä orit sisälle. Yht' äkkiä ulkona vain pimeni. Sain ponit sisälle ja karsinoihin, jonka jälkeen taivas repesi. Se myrsky alkoi ihan yllättäen ja se oli ihan hirveä. Tuuli, satoi, salamoi ja paukkui kaikkialla ihan sekaisin.

Olin tallilla yksin, joten mun olisi pitänyt mennä bussilla kotiin. Kyytiä en kotoota saanut, mutta onneksi poneilla on super ihana omistaja. Hän vietti vapaapäivää kotona ja laittoi mulle sitten viestiä, että sainhan ponit sisälle ja kysyi miten kotiin pääsen. Kyytiä ei tosiaan ollut, joten hän tuli sitten hakemaan mut tallilta ja vei kotiin. Ei kyllä siinä ilmassa olisi tehnyt mieli lähteä busseilla kotiin. 

Myrsky saikin paljon tuhoa aikaan, kun kaikkialta kaatui todella paljon puita. Sunnuntaina piti mennä tarkastamaan ponien tarhat. Santun ja Midin tarhan takaosaan oli kaatunut yksi puu ja rikkonut aitaa, onneksi siinä on väliaita, joka vain laitettiin kiinni, ettei ponit ihan sinne taakse pääse. Ala metsä olikin kärsinyt vähän enemmän, kun melkein joka polulle oli puita kaatunut. Onneksi näitä myrskyjä ei kovinkaan usein tänne satu...

2 kommenttia:

  1. Varmasti mahtava fiilis kun pääsee takaisin sen lempparihepan satulaan. :) hui, teillä taisi olla ihan kova myrsky, meillä se ei oikeastaan minkäänlaisia tuhoja aiheuttanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo täällä oli ihan kunnon myräkkä :D

      Poista