sunnuntai 6. elokuuta 2017

Syren hevosten paluu

Torstaina pitkän tauon jälkeen oli aika palata takaisin vihdoin ja viimein Syreen. Sitä olikin odotettu oikeasti todella pitkään. Runoa oli ehitnyt tulla kova ikävä kesän aikana. Torstaina meillä oli pikkuisilla leiripäivä, jonka jälkeen lähdin sieltä suoraan Syree. Mulla tuli heti niin kotoisa olo, kun pääsin Syreen. Mä vaan viihdyn sielläkin tallilla. Vein kaikki tavarat satulahuoneeseen, otin kameran mukaan ja lähdin etismään Runoa.

Poni oli laitumella ihan toisessa päädyssä. Menin sinne aidan viereen ja Runo lähti kävelemään mua kohti ja tuli siihen aidan viereen moikkaamaan. Runon näkemisestä tuli oikeasti niin hyvä fiilis. Muutenkin mulla oli Syressä niin hyvä fiilis ja hyvä olla. Ennen omaa tuntia otin yhdestä tallilaisesta ja Nalasta vähän kuvia hänen pyynnöstään ja myöhemmin menin sitten hakemaan Lissua tarhasta ja hoidin sen tunnille.

 
Mun tunnilla oli vain yksi mun lisäksi, joka olikin super kivaa. Tehtiin ekalla tunnilla perusjuttuja, eikä mitään erikoista. Lissu oli kyllä sairaan hyvä koko tunnin. Enkä ollut jotenki sen kanssa niin hukassa, mitä välillä sen kanssa olen, jos en sillä ole ratsastanut pitkään aikaan. Santulla tosin on aikalailla samanlainen ravi mitä Lissulla, niin sekin varmaan vähän vaikutti asiaan, ettei Lissun ravi niin kamalalta tuntunut istua. Lissulla ratsastaessa mulla on oikeasti motivaatiota ratsastaa, eikä vain matkustella. Sillä mä tykkään ratsastaa ja sen kanssa on aina niin ihana tehdä töitä. Tuntiinkin olin niin tyytyväinen ja pystyi tulemaan alas hyvällä fiiliksellä.


Tunnin jälkeen hoidin Lissun pois, jonka jälkeen oli aika hoitaa Runo ja päästä kunnolla moikkaamaan sitä. Runo on myös ollut todella pitkään sairaslomalla, itse en ole ponilla mennyt joulukuun jälkeen ja nyt kun Runo on palannut takaisin tunneille, niin mä toivon, että saisin sen pian tunnille. Niin ikävä Runon selkään. Runo ja Lissu on ne ponit, joilla mä oikeasti tykkään Syrellä mennä. Niiden kanssa mä tykkään tehdä töitä ja tunnille voi aina mennä hyvällä fiiliksellä.

Koko päivä oli mennyt Syrellä todella hyvin. Jonnalle kuuluu myös suuri kiitos mun ratsastuskuvista! Enkä ole muuten blogissa maininnut, että ostin tuossa pari viikkoa sitten uuden objektiivin, nimettiinkin Meerin kanssa uusi tulokas Simoksi. Simo on sigmanin 70-200mm F2.8. Hinta kyllä kirpaisi, mutta olen kyllä tykännyt siitä!


Runon hoitamisen jälkeen kävin syömässä ja aloin odottamaan kyytiä kotiin. Se ei mennytkään sitten ihan putkeen. Olin laittanut veljelle viestiä, että voi tulla siinä kahdeksan ja puoli yhdeksän aikaan hakemaan, miten nyt itse vain kerkiää. Noh sieltä tuli kahdeksan jälkeen viestiä, että se vähän venyy, kun hän oli vielä töissä siihen aikaan. Olin siinä sitten sillein, että okei eipä se haittaa. Seuraavaksi mä vähän mokasin, kun ajatelin siirtää muutamia kuvia kamerasta kännykkään. Ja mullakun ei kamerassa ole wi-fiä, niin joudun tehdä sen vähän vaikeamman kautta.

Mun puhelin tosiaan sammuu aina siinä vaiheessa, kun laitan kameran muistikortin mun puhelimeen, jonka vuoksi mun pitää laittaa pin-koodi siihen. Ja mä kyllä muistan mun pin-koodin, mutta mun puhelin jotenkin ei vain hyväksynyt sitä, vaikka kirjoitin sen täysin oikein. Tästä seurasi se, että mun puhelin alkoi pyytämään puk-koodia, jota en tosiaankaan muista. Joten mun puhelin meni lukkoon, enkä sillä sen jälkeen voinut ottaa kehenkään yhteyttä tai kukaan muhunkaan. Kello alkoi olemaan yli yhdeksän ja tallilta kaikki alkoi lähtemään.

Tallinomistaja kysyi onks mut unohdettu ja tarviinkoo kyytiä bussipysäkille, jäin kumminkin tallille odottelemaan kyytiä, kun enhän mä voinut laittaa kellekkään viestiä, että tulisin bussilla, eikä kyllä mulla käteistäkään ollut bussiin. Enkä mä ajatellut, että joutuisin niin pitkään odotella kyytiä. Kello oli nimittäin yli 23, kun mut tultiin hakemaan. Mä oikeasti olin jo valmistautunut siihen, että mä lähden kävelemään kotiin päin. Tai no Helsingin puolelle, että pääsen mun bussikortilla bussiin. Noh kotiin päästiin autokyydillä, onneksi.

2 kommenttia:

  1. Onneksi sait sitten kuitenkin kyydin! Onneksi mun kännykkä ei vielä ole tehnyt mitään tuollaista *kopkopkop* :D

    Tää oli taas oikein kiva postaus ja nää kuvat on mahtavia! Voin vain kuvitella, kuinka kiva olikaan päästä Syreen pitkästä aikaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pakko kantaa nyt koko ajan mukana lappua, missä lukee se puk-koodi, mikäli noin kävis uudelleen :D Ja kiitos paljon!

      Poista