tiistai 26. syyskuuta 2017

Kentänpohja tarkastettu

Monesti kuvat mulla motivoi tulla kirjoittamaan postausta, mutta nämä muutamt maneesissa otetut Keijon kuvat ei nyt oikein ole motivoinut mua kirjoittamaan Syren tunneista. Nämä kuvat on aikasta kamalia. Maneesilaatu ja kuvat otettu vielä alkutunnista, jolloin Keijo ei liiku hyvin eteenpäin ja on muutenkin vähän kankea. En näitä kuvia edes halauaisi tänne laittaa, mutta Syreltä ei ole tullut pitkään aikaan mitään kuvia, nämä on ainoat kuvat sieltä mitä en ole julkaissut.

Kolme tuntia takana edellisestä Syrepostauksesta, kaksi tuntia menin Keijolla ja yhden Runolla. Nämä kuvat ekalta kerralta, jolloin menin Keijolla. Christa tuli sinä päivänä irtotunnille Syreen. En nyt kunnolla muista mitä me ollaan tehty edes. Sen muistan, että Keijo oli laukoissa sairaan kiva, varsinkin oikeaseen suuntaan ja sen jälkeen ravissakin oli sairaan kiva.

Seuraavalla viikolla menin jälkeen Keijolla ja tunti ei nyt mennyt ihan niin hyvin. En jotenkin saanut Keijoa toimimaan mitenkään. Tehtiin vähän pohkeenväistöjä ja niistä ei oikein tullut mitään. Koko tunti meni vähän plörinäksi.


Viime viikon tuntia odotin innoissani ja yritin saada kuvaajan, tosin en sitten ketään saanut mikä kyllä  vähän harmitti. Meillä oli nimittäin esteistä ja sain Runon, jota olinkin toivonut. En ollut hypännyt moneen kuukauteen ja sen kyllä huomasi. Esteet ei ollut kovinkaan suuria, mentiin ihan pieniä vain. Pari huono lähestymistä tuli, mutta kaikista esteistä mentiin yli ilman kieltoja. Meillä oli ympyrällä yksi este ja yhden kerran Runo päätti sen esteen jälkeen lähteäkkin ihan yllättäen oikealle, vaikka olisi pitänyt vasemmalle. Noh ei siinä mitään, käänsin ponin oikeaan suuntaan ja jatkettiin tehtävä loppuun.

Koko tunti meni oikeastaan ihan kivasti ja tehtävätkin sujui ihan hyvin. Omat taidot oli vähän ruostuneet vain. Alettiin sitten ravailemaan loppuraveja ja sitten vasta alkoi vähän tapahtumaan. Runo nimittäin säikähti ja sinkaisi eteenpäin laukalla, Sain ponin rauhoitettua melko pian ja jatkettiin ravilla eteenpäin. Poni oli tosi jännittynyt ja sitten ihan yht' äkkiä poni vetäisi kunnon pukin ja meikäläinen lentää maahan kuin leppäkeihäs.

Ei siinä pahasti sattunut, persus koki vain tärähdyksen. Nousin sitten takaisin selkään ja jatkettiin ravissa. Vähän kyllä huvitti koko tippuminen. Ei siitä mitenkään huonoa fiilistä jäänyt. Pari päivää oli vähän jäykkä olo ja kävely välillä teki kipeää. Hengissä selvittiin ja torstaina takaisin hevosen selkään, kun en Santtuakaan ole tässä ehtinyt ratsastamaan ja senkin ehdin varmaan seuraavan kerran ratsastamaan vasta torstai aamuna, kun tänään ja huomenna mulla on niin paljon tunteja. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti