tiistai 27. helmikuuta 2018

Pitkästä aikaa Syressä ♥

Viime torstaina pääsin 2 kuukauden jälkeen Syreen. Sitä päivää oltinkin jo odoteltu. Oli niin ihana päästä tutuille reiteille ja tuli niin kotoisa olo, kun tallin rakkenukset näkyi. Autosta ulos päästyäni suuntasin ihan ensimmäisenä latoon, vaikka yleensä menen viemään tavarat satulahuoneeseen ja katsomaan tuntilistaa, nyt oli ihan ensimmäisenä pakko päästä moikkaamaan Runoa. Ja se fiilis, kun näki pitkästä aikaa yhden tärkeimmän ystävän. Sainkin siinä samalla kuulla, että tunnille olin saanut myös Runon, josta fiilikset vain nousi entisestään. Hetken mä siinä halailin ja rapsuttelin ja menin hetkeksi käymään satulahuoneessa ja hetken päästä palasin harjaamaan Runoa ja vähän lisää rapsuttelemaan.

Vähän ennen kuutta menin satulahuoneeseen odottelemaan kaveria, jonka kanssa sitten lähdettiin yhdessä takaisin latoon hoitamaan hevosia tunnille. Ihan niinkuin ennen vanhaa, hyvinä aikoina. Siinä me vaan muisteltiin niitä aikoja ja tuli kyllä ikävä niitä aikoja, kun Syressä kävin joka viikko. Tunnille lähdettiin melko innoissaan, vähän harmitti että meillä oli juuri sijainen. Olin nimittäin odotellut innoissani, että kohta pääsee jälleen Nissen tunnille. 

Nousin siinä sitten Runon kyytiin ja tuli niiiiiin kotoisa olo. Siis mä vaan hehkutin siellä kuinka ihana olikaan olla taas Runon selässä ja muutenkin maneesissa, missä pääsi ihan ratsastamaan kunnolla. Ja tunnille ylipäätänsä, kun nykyään maastoilen aikalailla, kun ei ole mitään kenttää. Niin oli ihan luksusta päästä maneesiin.


Tunti meni ihan hyvin. Olin alkuun vähän hukassa Runon kanssa, mutta alkoi se loppua kohden paranemaan. Runo teki parhaansa ja oli super kiltisti, kuski lähinnä mokaili. Runo oli alku vuodesta pienellä lomalla ja sille etsittiin uusi satulakin. Laukoissa en osannut jotenki yhtään taas istua ja omat kädet seilaili jossain. Laukka Runon knassa on aina ollut yksi niistä vaikeimmista asioista. Sen ravi oli kyllä niin ihanan tasaista, vielä tasaisempaa, kuin Triplan. Olin vain niin fiiliksissä, vaikkei ollut mikään parhain tunti. Mutta ainakin oli kivaa. Mentiin vähän puomeja ja aika kivaa laukkatehtävää. Laukoissa Runo on välillä vähän innostunut ja pukitellut, mutta torstaina se meni niiiin näitsi, että olisin voinut hehkuttaa koko päivän, kuinka hieno se oli. Tunnin jälkeen se olikin vähän hikinen, niin sai sitten kuivatusloimen päälleen. Oli kyllä ihan kamalaa taas tulla alas ja viedä poni talliin. En nimittäin tiedä koska seuraavan kerran ratsastamaan menen. 


Mun pienenä toiveena ois, että kunhan ulkokausi alkaa, niin olisi kiva käydä edes kerran kuussa Syressä ratsastamassa. Ensi viikolla olisi estekisat, niin voi olla, että menen sinne ehkä kuvailemaan. Maneesissa kuvaaminen ei vain ole kivaa ja niiden kuvien laatu ei miellytä silmää. Näistä kuvista suuri kiitos kuuluu Jonnalle! ♥

2 kommenttia:

  1. Oi vähänkö mahtavaa, että pääsit menemään Runolla! Tuo oli kyllä varmasti ihana tunti :) Nää kuvatkin on todella kivoja!

    VastaaPoista